Elämä on todella jännittävää. Nyt olen todella konkreettisesti tullut näkemään, että elämä todella antaa sen, mitä todella haluat ja toivot. Siksi kaikkien pitäisikin tarkoin miettiä, mitä haluaa, ettei tule halunneeksi sellaista, mikä ei sitten olekaan hyväksi itselle.

Olen silloin tällöin "haaveillut" asumisesta maalla kauniissa pienessä tuvassa, jonka ympärillä on tarpeeksi suuri pihamaa ja puutarha, jotta voisi kasvattaa ruokaa ja kukkia sun muuta. En ole ihan varma, kuinka tosissani tuon toiveen kanssa olen ollut (olen kyllä asunutkin pari vuotta sellaisessa vuokralla ja rakastin olla siellä, mutta silloin en ollut "sinkku")
Pari vuotta sitten aloin pitämään niinkutsuttua "aarrekarttaa". Tein sen kirpparilta ostamaani valokuva-albumiin. Sellaiseen, jossa on valkoiset kartonkilehdet ja niiden välissä silkkipaperilehti. Eräs sivu tuosta aarrekartasta vuodelta 2010 -tai -11 kuvaa pientä mökkiä, jonka ympärillä on kauniita kasveja ja kuvissa on kaunis kesäpäivä... (aarrekarttani toiveet ovat pikkuhiljaa käyneet aina toteen)
Nyt on edessäni siis yhtäkkiä tilanne, jossa minulla saattaa olla mahdollisuus saada itselleni punainen metsämökki, joka ei itseasiassa ole niin metsässä kuin miltä näyttää. Satavarmaa tuo ei ole, mutta minun täytyy nyt kuitenkin käydä se kamppailu itseni kanssa, että onko se minun lopullinen toiveeni vai ei. Olen pähkäillyt puoleen jos toiseenkin ja miettinyt kaikkia niitä hommia ja askareita, joita puulämmitteisessä talossa, kylässä, jossa ei ole kauppaa, eteeni heittää. Tällä hetkellä varmaan jaksan oikein hyvin vielä hakata puita ja kantaa niitä taloon, mutta entäs kun olen vanha? Ja kun olen silti niin kiintynyt paikkaan (ehkä) etten halua lähteä sieltä enää kerrostaloon? No, kaikki vastukset ja vaivat tuntuvat kuitenkin niin pieniltä ja toisaalta elämänmakuiseltakin, että luulenpa tosiaan, että jos tuo mökki eteeni tarjoillaan niillä ehdoilla, kuin tällä hetkellä on luvassa, niin tartun siihen tilaisuuteen. 
Olen jo katsellut Earthilla seutua ja mökin tienoota ja laskeskellut kustannuksia ja matkoja eri kauppoihin, joista lähin on n 5 km:n päässä. Tuon matkan tekee kevyesti kesäkelillä polkupyörällä, mutta talvella täytyisi käydä linja-autolla n 20 km:n päässä kaupungissa, koska sinne "lähikaupalle" päin ei mene julkisia kulkuneuvoja.
Mielenkiintoista tää nyt on! Katsotaan, mitä universumi antaa. Olen kyllä ikuisesti kiitollinen kaikille henkioppailleni ja Jumalalle, jos elämäni loppupuoli olisi edes piirunverran täydellisempää elämää, kuin sen alkupuoli. Tällä en todellakaan tarkoita rikkauksia ja helppoa elämää. Vaan elämää yhteydessä luontoon ja kaikkeuteen.