Ohhoh! Kylläpä siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi tätä blogia päivittänyt! Vaikka eipä silti, mitään mullistavaa ei kyllä ole tapahtunutkaan. Mutta eihän minulle koskaan ... ja silti kirjoittelen. 
No, senverran nyt kumminkin, että loppui se kaunis kesä sitten kumminkin ja pimeän syksyn jälkeen siirryttiin pimeään ja kylmään talvikauteen. Hiljaiseloa viettäen ja neuleita värkkäillen. Kudoin nimittäin koko pojan perheelle sukat joululahjaksi ja sen lisäksi vielä lapsille myssyt ja kaulahuivit ja miniällekin langanlopuista myssyn. Itselle on tullut tehtyä epäonnistunut villatakki ja sitäkin paremmin onnistunut pitsineuleinen hartia/kaulahuivi, joka ei ole kyllä ihan valmis vieläkään. Joulu meni rauhallisesti pojan perheen kanssa aattoa viettäen 
Nyt on onneksi tuo kaamosaikakin selätetty ja aurinkoa kuulemma säätietojen mukaan alkaa esiintyä yhä enemän näilläkin leveysasteilla. Päivä siis pitenee myös pikkuhiljaa ja sen myötä mieliala kohoaa jälleen. No, ei minun mieliala nyt ihan pohjalukemissa ole kyllä käynytkään. Tässä odotellaan eläkepäätöstä, joka ei ole vieläkään tullut ja ensi kuun alusta pitäisi jäädä eläkkeelle. Se on sitten taas uusi elämänvaihe, vaikkei niin paljon poikkeakaan tästä nykyisestä, jota olen viettänyt jo muutaman vuoden. Taloudellinen tilanteeni kuitenkin kohoaa hieman, niin hullulta kuin se tuntuukin -yleensähän eläkkeellä se laskee, mutta kaikki työmarkkinatuella elävät kyllä tietävät, mitä se on. Se on pakollista eristäytymistä ja pahimmassa tapauksessa lopullista syrjäytymistä kaikesta. 

Niin ja kyllähän minä siinä syksyn mittaan tein noita mollamaijojakin jokusen ... siitä en vaan näytä pääsevän, vaan aika ajoin se inspiraatio iskee ja sit se on menoa ... pakko "synnyttää" uusia mollapersoonia. Tällä kertaa tein aika monta isoa, tuollaista 75 cm pitkää nukkea, joista kolme on itsellä ja niistä kaksi jää pysyvästi. Naapurissa asustelee yksi Aliina (ihan tuossa seinän takana) ja ystävälleni Tainalle annoin joululahjaksi Mathildan, josta en tyhmyyksissäni ollut ottanut ainuttakaan valokuvaa. No, Taina varmaan kuvaa häntä ja antaa minullekin muistoksi jonkun. Mutta laitan tähän nyt muutaman kuvan näistä lapsukaisistani. Ensimmäisenä viimeisin, eli kaksosista poika nimeltä Lassi. Hänen kaksoissisareltaan Liisiltä puuttuu vielä hiukset, joten en viitsi häntä kaljupäänä kuvata :)