Heräsin kahdeksalta, kun kissat alkoivat telmiä keskenään ja loikkivat minun päälläni... Muistin heti, että on sunnuntai, eikä tarvitse ajatella, että kukaan soittaisi tänään minulle vanhempieni asioissa. Siis mistään virastosta. Se helpotti paljon ja nousin hyvällä fiiliksellä ylös sängystä. Huomasin, että ilma on viilentynyt niin paljon, että sisälläkin oli melko viileää. Laitoin heti kahvin tippumaan ja menin katselemaan ulos ikkunasta takapihalle.... mietin, pitäisikö sinne mennä hommiin heti kahvit juotuani. Siellä odottaa eräs projekti nimittäin. Mutta kerron siitä myöhemmin kuvien kera, kunhan olen ottanut niitä 

Sensijaan, että olisin mennyt ulos (paitsi senverran, että laitoin kissat sinne), aloinkin laittamaan hiuksiani. Se eilinen värjäys onnistui siinä mielessä hyvin, että väri otti kiinni hiuksiini. Olin pelännyt, että nuo harmaat hylkivät väriä, varsinkin tällaista kasviväriä. Mutta toimii... Ainoa, mitä mietin tässä, on sävy. En ole aivan vakuuttunut siitä, että tämä väri sopii minulle. Se on tällä hetkellä (varsinkin entisissä harmaissa hiuksissa) aika "porkkananpunainen". Mutta siellä, missä vielä on omaa väriäni, väri on kaunis. Tiedän kyllä että tämä syvenee vielä, kun värjään pari kertaa vielä päälle, ensimmäisen noin viikon kuluttua ja sitten n. 4 viikon välein juurikasvua. Luulen, että tästä tulee vielä hyväkin...
Kiersin sitten vielä aamulla rullat päähäni ja tässä nyt sitten istun kirjoittamassa papiljotit päässä 
Otan ne kyllä kohta pois, ettei tule liian "tiukkaa" kiharaa heh heh...

Tällaiset hiljaiset sunnuntaiaamut ovat parhaita. Voin olla yksin omien ajatusteni kanssa ja haahuilla yöpaidassa niin pitkään kuin huvittaa. Tänään menen kyllä ulos pitkälle kävelylenkille tämän kirjoittamisen jälkeen ja palaan ehkä vielä lllalla kertomaan, mitä tämä päivä toi tullessaan. 
Siihen asti; heissulivei maailma 

No, ei nyt ole ihan ilta vielä, mutta kerronpa nyt kuitenkin mitä tuli tehtyä sen kävelylenkin sijaan.  Niinpä niin, en sitten mennytkään kävelylle -ainakaan vielä, mutta onhan tässä päivää jäljellä - vaan koska kissat huusivat kuorossa ja täyttä kurkkua, että haluavat ulos, niin menin niitten kanssa tuohon takapihalle. Kissojen touhutessa omiaan minä aloin rakentamaan pajuaitausta kirsikkapuuntaimeni ympärille. Ja tämä on nyt se projekti, josta aiemmin mainitsin. 
Kävimme ekaluokkalaisen lapsenlapseni kanssa hakemassa pajunoksia jo torstaina ja ne ovat odottaneet kasalla tuolla nurmikolla. Jo ajat sitten olin tehnyt sellasesta aitaverkosta siihen puun ympärille nelön muotoisen reunuksen, joka on noin 30 cm korkea. Siihen nyt sitten aloin pujottelemaan pajun oksia tarkoituksena saada siitä kaunis suojaisan pikkupuutarhan aita. Mitä? Olemattoman pienelle pihalleni, joka jo itsessään on "pikkupuutarha" (tai ainakin tulossa sellaiseksi vielä toinen "pikkupuutarha"???  Kyllä kyllä . Nimittäin barbeille. Minulla on söpö barbie, jonka olen ristinyt Emmaksi ja joka on minun "alter egoni"  Tapaan kuvata hänen tekemisiään ja touhujaan ja olen myös rakentanut hänelle nukketaloa vanhaan kaappiin. On tällä Emmalla toki ystäviäkin -jopa poikaystävä- ja nekin seikkailevat joskus kuvissa. Mutta pääosaa esittää Emma.  Ja pitemmittä puheitta: tässä hän onkin ensimmäisessä pihakuvassani tältä päivältä, menossa ensimmäistä kertaa tekeillä olevaan puutarhaansa.



Aitaus ei todellakaan tullut vielä valmiiksi, kun pajuja oli suunnilleen alle puolet tarvittavasta määrästä. Mutta ei tämä olekaan mikään urakkaluontoinen juttu, vaan rentoutumiskeino ja teen sitä silloin kun huvittaa. Aika usein kyllä huvittaa. Olisin ulkona vaikka koko ajan...
Seuraavassa kuvassa Emma on kumartuneena katsomaan puutarhan sisäpuolella sinne istutettua ensimmäistä kasviriviä. En itsekään tunne tuota kasvia, mutta sitä kasvaa pihallani villinä ja siirsin sitä Emman puutarhaan, koska se on sopivan pientä ja kauniin väristä tuohon pajuaidan viereen.