Viikot ovat vierineet todella nopsaan. Ei ole oikein ehtinyt tätä blogiakaan päivittää, eikä niinollen ole sitten niin kauheesti harmittanut, vaikka täälläkin on ollut isoja ongelmia. En ole saanut kuviakaan siirrettyä palvelimelta blogiin, mutta nyt näyttää taas toimivan sekin.
Siispä lataan kuvan taivaan pilvistä, joita olen ollut katselemassa tuolla rannalla aina, kun tarvitsen "hermolepoa" naapureiden melulta tai muuten vaan... 
Kesä juoksee myös kovaa vauhtia kohti syksyä, ilmatkin on välillä olleet aika viileitä, enkä minä ole maalannut mitään muuttoni jälkeen. Surullista. Aika vaan menee koko ajan johonkin muuhun ja joittenkin muitten asioitten hoitamiseen ja funtismiseen. Tätäkö se elämä sitten on kun tulee siihen ikään, että "omistaa" lapsenlapsia ja vanhemmat ikääntyvät? No, en ole ainoa, enkä tässäkään asiassa yksin. Minulla on kuusi sisarusta, joista kaksi osallistuu aktiivisesti (joskus vähän liiankin) äidin ja isän elämän "järjestämiseen". Sekin rassaa minua, kun pitää olla niin paljon heidänkin kanssaan tekemisissä ja lähes ainoa asia, joka yhdistää on nuo vanhukset. Puhelimet soi kuumana kaiket päivät, kun siskot pohtii ja vaihtaa suunnitelmaa ja mielipidettään siitä, miten olisi paras toimia.... *huoh*. Itsekin toki syyllistyn samaan ja he ovat ihan samassa tilanteessa tässä. Silti toivon, että saisimme pian kaiken rullaamaan omalla painollaan ja äidin ja isän hoidon/hoitopaikan järjestykseen. Pääsisi taas keskittymään omaankin elämään enemmän. Mulla selkäkin on alkanut taas kiukutella ja sehän alkaa aina kun on stressinsietokynnys ylitetty.

Lapsenlapsia en nyt ole "joutunut" hoitamaan muutamaan viikkoon, kun miniällä oli ensin kesäloma ja nyt hän on sitten ottanut lisäksi vuorotteluvapaata 8 kk, kun esikoinen meni kouluun. Voi että! Poika oli niin peloissaan ennen koulun alkua, eikä halunnut mennä sinne, mutta ensimmäisen koulupäivän jälkeen tuli tänne "famulle" naama yhtä hymyä loistaen kertomaan millasta se oli... Hyvin oli mennyt ja pelkokin hälvennyt saman tien, kun pääsi näkemään, millasta siellä oikeasti on. Olen niin onnellinen siitä, että se lähtikin sitten noinkin hyvin. Saattaahan niitä ongelmia vielä tulla, jos häntä vaikka aletaan kiusaamaan sen herkkyyden ja ujouden johdosta, kun toiset huomaavat sen. Rukoilen kuitenkin enkeleitä olemaan hänen kanssaan ja tukemaan joka hetki. 


Jaahans -kai sitä pitää lähteä käymään kaupassa....