Ensimmäinen lapsenlapseni aloitti koulun viime torstaina. Tänään koululla oli järjestetty "koulunaloitusjuhla", jonne sai vanhemmat ja isovanhemmatkin tulla. Oli todella liikuttavaa katsella sieltä liikuntahallin yläparvelta, kuinka tämä herkkä, ujo ja arka pikkumies reippaan urhoollisesti käveli koulukumminsa kanssa käsikädessä hakemaan lippalakkinsa. Nuo kirkkaankeltaiset lippalakit jaettiin ekaluokkalaisille ja heidän kummeilleen ja ne piti todella noutaa sieltä kaiken kansan edestä, jossa rehtori ja joku toinen opettaja ne jakoivat, samalla esitellen jokaisen oppilaan nimeltä, joka sinne marssi. Olin hieman jännittynyt etukäteen, että kuinka mahtaa Leevin käydä, pystyykö hän menemään sinne, mutta niin hienosti hän käyttäytyi, että tuli famulle melkein "tippa linssiin". 
Kun tilaisuus oli ohi, kuljeskelin Leevin pikkuveljen kanssa, joka täytti hiljattain 6 ja aloitti myös tänään eskarin, ulkona vähän katselemassa paikkoja, että millaisessa ympäristössä ne vekarat välituntejaan viettävät ja millasia leikkipaikkoja siellä on. Koulun ympäristö ainakin näytti ihan viihtyisältä. Paljon puita ja pensaita yms. Nappasin kuvankin:


Seuraavassa kuvassa pikkuveli tarkastelee tulevaa (vuoden päästä) koulunpihaa...



Tulimmekin sitten tänne minun luo kahville koko konkkaronkka tilaisuuden jälkeen. Haimme vain kaupasta munkkeja, mehua ja keksejä. Leevi sanoikin, että ihan kuin olisi jotkut juhlat, johon totesimme, että onhan nyt; koulunaloitusjuhlat ja samalla pikkuveljen eskarinaloitusjuhlat. Lisäksi Leevi oli huomannut pukeutumiseni ja kommentoi sitä sanomalla; "miks famulla on aina hienot vaatteet, kun se menee johonkin" smiley Vastasin, että haluan kunnioittaa toisen tilaisuutta pukeutumalla nätisti, johon poika: "äiti ei". Nauroimme, että äiti pukeutuu aina muutenkin nätisti... smiley

Joo'o, niin ne vuuet männöö ja lapset kasvaa.